Sateenkaarisanomat

 

Taivas, maa ja maitohorsmat

Yllättävän menestyksen siivittämänä Liisa Heimo-Vuorimaan viimekesäinen näytelmä palaa jälleen. Kotiseutuhistoria kiinnostaa...

Menneisyyden kummitus Ali-Konsalta, entinen tilan emäntä Manti, tuo ensi kesänä Yli-Konsan Serafian tarinan alkuperäiseen miljööseensä, nykyisen Konsan Kartanon pihapiiriin. Teatterikappale on nyt balladinomainen ja kummituksen kertoma.

Liitymme Serafia Konsan elämään, kun hän nuorena morsiaimena tulee taloon avioiduttuaan isännän, Kustaan kanssa vuonna 1892 ja seuraamme tilan tapahtumia vuoteen 1914. Hääjuhlat antavat vain enteillä, mitä elämä häneltä tulee vaatimaan ja mitä hän voi odottaa.

Piha palaa 1800-luvulle. Siellä ovat tilan pehtoori, pääpiika Aira ja karjakko Ninni pitämässä järjestystä ja vaalimassa ahkeran ja ankaran emännän tavoin työn tekoa ja Herran kuuliaisuutta. Pihalla on myös nähty Raunistulan Palomestari Antti, kuppari Josefiina, kotiompelija ja joskus myös Raunistulan juoppoja. Serafia on ollut harras uskovainen ja yli 50 vuotta tilan ankara ”naispatruuna”. Hänen ohjauksessaan talon raha-asiat hoidettiin kovalla kädellä jopa kohtalokkaalla tavalla. Heikot saivat väistyä. Serafialle kertyi kunnioitusta ja valtaa.

Herra koetteli Serafiaakin monella tavoin. Hän joutui ajoittain vastaamaan kaikesta, varsinkin nuorena leskenä pienen lapsen kanssa. Tukena hänellä on ollut uskollinen palvelijakunta ja vahva usko omaan voimaan. Serafialla oli ihanteita: Kansakoulu, koulutetut naiset ja äänioikeus.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja Raunistulan taajama-alueen edellyttämät uudistukset ovat olleet vahvasti osa Serafian kiinnostusta, varsinkin toisen miehensä Antin rinnalla. Monista ongelmista puhuttiin tilalla, sillä Antti oli aktiivinen kunnallispoliitikko. Mutta maan omistukseen liittyvät lakimuutokset Suomessa torppariliikkeen ja Suomen itsenäistymisen seurauksena eivät miellyttäneet suurmaanomistajan, Hamaron Kartanon perillistä. Ajan muuttuminen oli Serafialle sekä siunaus että koettelemus.

Elämä tilalla on työn lisäksi ollut myös juhlimista, ainakin sadonkorjun aikaan. Jo itsestään tilan väkeä oli monta piikoineen ja renkeineen.

Suku oli Serafialle rakas ja vieraita kävi usein ja paljon. Serafian veljen tytär Martta oli otettu Konsalle kasvukumppaniksi Lyylille, talon tyttärelle, joka tietysti noudatti äidin tahtoa, mutta itsenäistyttyään uhmasi perinteitä. Tytärkin on tuonut Serafian elämään maitohorsman väriä.

Mutta mikä olikaan Serafian elämän maitohorsmien salaisuus? Mitä ne merkitsivät hänelle. Salasiko ylväs, pelottavakin emäntä kaipuutaan. Kummitusko sen tiesi vai näkyykö se vielä tänä päivänä tilan jatkaessa toimintaansa luontaishoitolana?

Näytelmän taustamateriaali on kerätty haastattelemalla useita paikallisia raunistulalaisia, jotka ovat aikoinaan tunteneet Serafian. Taustatietoja on kerätty myös Serafialta jääneestä kirjeenvaihdosta ja kirjanpidosta. Varsinaisen sukututkimuksen on tehnyt Ulla Paaskunta. Näytelmä elävöittää sekä Raunistulan omaa että koko Suomen historiaa tuona aikana.

Näytelmän on kirjoittanut Liisa Heimo-Vuorimaa ja ensi kesänä ohjaajana on Marja-Leena Kuronen. Kokoamme parhaillaan työryhmäämme. Jos olet kiinnostunut näyttelemisestä tai haluat muuten osallistua teatterin tekemiseen, ota yhteyttä Konsalle, Ulla Oksanen puh. (02) 250 3636 tai 044 592 9324.

Tapaamisiin 1800-luvulla.

Liisa Heimo-Vuorimaa

Kirjoittaja Liisa Heimo-Vuorimaa (vas) ja ohjaaja Marja-Leena Kuronen