Sateenkaarisanomat

 

Ihmisen ikävä Itsensä luo

Sadat tuhannet laulut ja runot kertovat ihmisen ikävästä toisen luo. Tämä ikävä on heijastumaa syvällä olevasta Itsen ikävästä. Itsen löytäminen ja siihen yhtyminen antaa suuret mahdollisuudet rakastaa ja tulla rakastetuksi. Elämä muuttuu todelliseksi sisäisen yhteyden ja tietoisuuden kautta.

Monien muiden tavoin olen vuosikymmenten varrella etsinyt totuutta, täyttymystä, tarkoitusta ja sisältöä olemassaololleni ulkoisen elämäni ja ihmissuhteiden kautta. Vuosi toisensa jälkeen muilta odottaminen osoittautui pettymykseksi ja aiheutti valtavan määrän uusia kysymyksiä. Näiden kysymysten saattelemana päätin alkaa todenteolla tarkastelemaan mistä tässä elämässä onkaan kysymys. Aloin tarkastella mikä tai kuka minussa oikein asuu ja elämääni luo.

Riittämättömyyttä vai täyteyttä

Ensin en pitänyt pikkuhiljaa avautuvasta vastauksesta. Vastaus oli nimittäin se, että kaikki se, mitä elämääni tarvitsen, on jo olemassa minussa itsessäni – tiedostin sitä tai en. Mitään ei voi eikä tarvitse hakea ulkoisesta lähteestä. Se on jo. Rakkaus, tarkoitus, onnellisuus elää jokaisessa ihmisessä, jokaisen ihmisen solussa ja sielussa syvimpänä olemuksena. Tätä minun oli hieman vaikea hyväksyä, sillä se kuulosti liian yksinkertaiselta, mutta toisaalta liian vaikeana totuutena.
Elämme maailmassa, jossa ihmisen minuutta ja arvoa mitataan vallalla, rahalla, ulkonaisella menestyksellä, ihmissuhteilla, materialla, oppiarvoilla, ulkonäöllä, seksikkyydellä jne. Onko kumma jos ihminen tuntee itsensä koko ajan riittämättömäksi, jos ei koe täyttävänsä mittoja. Tässä riittämättömyyden, vertailun ja epäonnistumisen tunteessa elävät epäilyt itsestä; siitä kuka todella olen. Tämän maailman asettamat kriteerit riittävyydelle nimittäin ovat täyttä harhaa. Kuitenkin, ihminen ottaa ne omaksi riittävyyden kriteereikseen ja mittailee niiden kautta itseään ja toisia.

Rakkautta ja etsintää

Tiedämme ainakin teoriassa, että ihminen pohjimmiltaan kaipaa ainoastaan hyväksyntää ja rakkautta olemassaololleen. Joku on sanonut, että tämä rakkauden tarve elää solun tasolla muistona ns. kaikkiallisesta, ikuisesta, jumalallisesta rakkaudesta. Tämä tarve elää maailmassa jatkuvana nälkänä ja etsintänä. Tämä tarve ajaa ihmisen etsimään täyttymystä olemassaololleen. Valittavasti tuossa vaiheessa ihminen kääntyy itsestään pois ja suuntaa mielensä pois itsestään. Tästä seuraa itsensä hylkäämistä ja alemmuudentuntoa.
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että rakkaus on paljon lähempänä kuin uskomme. Rakkaus, todellisuus, tietoisuus, totuus, läsnäolo elävät sielussamme. Meissä on KAIKKI se, mitä etsimme. Yhteydessä sieluumme meillä on yhteys kaikkiin kaikkialla. Siinä on totuutemme ja tiemme, joka muuttaa perspektiivimme koko elämäämme. Yhteyden rakentaminen itseen on ainut mahdollisuus olla myös antoisassa ja pyyteettömässä yhteydessä toiseen.

Laajentuneeseen minuuteen

Suuri osa ihmisistä uskoo, että tämän elämän jälkeen seuraa saapuminen määränpäähän henkimaailmassa. Monet uskovat, että he ovat eläneet ennen tätä elämää jossain muussa muodossa. Hyvin harva ymmärtää olevansa olemassa /elävänsä samanaikaisesti monella eri tasolla moniulotteisena olentona. Rajattomalla sielutasolla olemme koko ajan yhteydessä myös muihin sieluihin, näkyviin ja näkymättömiin - ilman aikaa ja paikkaa.
Jos voimme hyväksyä tämän rajattoman puolen olemassaolostamme, eteemme aukeaa hyvin mielenkiintoinen ja rikas tie. Tämä tietoisuus avaa kanavan todelliseen, laajentuneeseen minuuteen. Tämä tietoisuus avaa myös ulottuvuusikkunoita yhteyteen muidenkin kuin ihmisolentojen kanssa. Sielun tunteminen yksinkertaisesti tekee ihmisen haltioituneeksi itsestään - ja tällä ei ole mitään tekemistä itsekeskeisyyden tai narsismin kanssa. Kun pikku hiljaa alkaa tulla vastaus kysymykseen ”kuka minä olen?”, sen parempaa olemassaolon kokemusta ihminen ei voi saada.

”Okeniitti”: Kovan kuoren sisältä saattaa paljastua kaunis ja pehmeä sisin. Ihmisen sisin on kallenta, mitä hänellä on. Siihen kannattaa tutustua.

Vuorovaikutukseen

Itse olen viime aikoina harjoitellut yhteyttä omaan sieluuni kirjeenvaihdon kautta. Tälle aspektille olen antanut nimen ”Elisabeth”, joka on toinen nimeni. Intensiivinen kirjeenvaihto on ollut huikea ja rakentava. Jos haluat tutustua siihen, kuka todella olet, siihen voit päästä kuuntelemisen ja heräämisen tietä käyttäen. Todellinen Itse, sisäinen ihminen, sielu (miksi sitä itse kukin kutsuu) kommunikoi ja kertoo itsestään olotilojen (tunteiden) muodossa. Tietoisen vuorovaikutuksen löytäminen tämän sisäisen ihmisen kanssa auttaa sinua saamaan konkreettisemman yhteyden todelliseen Itseesi. Kun kohtaat todellisen Itsesi, sinun on helppo häntä rakastaa.
Todellinen, Ikuinen Itse ei ole kuitenkaan mikään fiksoitunut olento, vaan se muodostaa ja muuntaa itse itseään jatkuvien valintojen kautta. Mikään elämän ratkaisu ei ole valinta siitä, mitä tehdä, vaan se on valinta siitä, kuka olla. Elämäsi on täynnä tähän kysymykseen vastaamista. Joka päivä. Se on Itsensä julistamista joka hetki. Valintasi määrittelevät sen, kuka olet.

Merja Kiviluoma

Merja Kiviluoma
on ammatiltaan toimittaja ja tiedottaja. Koulutukseltaan hän on ilmaisullinen taideterapeutti (ISIS-Canada) sekä transformationaalinen terapeutti (TAC Canada), Kanadassa opiskellut. Vanhempia tutkintoja ovat mm. urheiluhieroja ja yo-merkonomi. Työhistoria kattaa kaikkea terapia- ja tiedotusalan väliltä. Harrastuksiin kuuluvat vahvasti musiikki ja kirjoittaminen.
Henkisiä asioita Merja on ahminut vuosien varrella monin eri tavoin. Karismaattisen kristillisyyden jäätyä taakse 90-luvulla ja muutettuaan Torontoon tilalle tulivat globaalisemmat ja vähemmän fundamentaaliset/uskonnolliset näkökulmat. – En ole koskaan ollut ”huuhentaali” minkään seuraamisessa. Haluan ehdottomasti punnita ja elää kaikki ”totuudet” omassa elämässäni enkä vain uskoa siihen, mitä joku toinen sanoo. Jos joku periaate toimii omassa elämässäni, otan sen omakseni. Jos joku periaate ei sillä hetkellä toimi, en heitä sitä sen perusteella roskakoriin, vaan jätän sen odottamaan aikaansa – en kenties ole vielä valmis sitä vastaanottamaan, Merja sanoo. – On paljonkin asioita, joihin vahvasti uskon, mutta mitkä eivät ole käytännön tasolla vielä toteutuneet omassa elämässäni. Vanhat, toimimattomat ajatus- ja tunnemallit eivät ole aina yksinkertaisia purettavia eivätkä ne anna tilaa sille, minkä oikeaksi tietää. Mutta on ikuisuus aikaa opetella. (lisätietoja: www.merjaelisabeth.nettisivut.fi).
Turussa Merja luennoi Henkisen Keskuksen marraskuun kahdessa torstai-illassa.

Jos en ole löytänyt tarkoitusta elämälleni, alan etsiä vastauksia kysymyksiin: kuka olen ja miksi olen täällä. Jos mikään ei tyydytä kovin kauaa, alan etsiä sitä, mikä tyydyttää minut ikuisesti.