Sateenkaarisanomat

 

Mitä tarkoittaa sisäinen kehitys?

G. I. Gurdjieff (1866–1949) oli armenialais-kreikkalainen henkinen opettaja, joka yhdisti aikamme ihmisille suunnatussa opetuksessaan itämaisen viisauden länsimaiseen tietoon. Gurdjieffin henkisten ja fyysisten harjoitusten, psykologian ja kosmologian kokonaisuus vaikuttaa nykyisin niinkin erilaisissa kulttuurin ilmiöissä kuin modernissa taiteessa ja teatterissa, Aleksander-menetelmän kaltaisissa kehoterapioissa kuin pohjavireenä myös New Age -liikkeen taustalla.

Gurdjieffin ”neljänneksi tieksi” tai Työksi kutsuttua itsetuntemuksen menetelmää opiskellaan myös Suomessa. Opiskelu koostuu itsehavainnoinnista, ryhmätyöstä, fyysisen työn teosta ja esimerkiksi Movementseina tunnetuista tansseista tai rytmisistä liikesarjoista. Ryhmiä, joissa ihmiset pyrkivät soveltamaan Työtä omassa henkilökohtaisessa elämässään on tällä hetkellä Helsingissä ja Turussa. Turussa aiheesta järjestetään tänä syksynä avoimia keskustelutilaisuuksia. Gurdjieffin Työn perusteita voidaan lähestyä tarkastelemalla seuraavia kysymyksiä:

1. Mitä tarkoittaa ”sisäinen kehitys”?

Onko se ainoastaan joidenkin käytännöllisten elämän- tai työtaitojen oppimista (tietokoneen käyttö, vieraiden kielien taito jne) vai jotakin paljon syvempää? Mitä tarkoittaa olla ”ihminen” (inhimillinen olento) ja mitkä ovat ne mahdollisuudet, jotka piilevät useimmissa ihmisissä enimmäkseen kehittymättöminä?

2. Miksi ”sisäinen kehitys” on vain ”mahdollisuus” useimmille ihmisille, mutta ei tosiasia?

Mikä estää meitä omaamasta niitä mahdollisuuksia, jotka periaatteessa ovat kaikkien ihmisten ulottuvilla?

3. Osittaisia vastauksia:

me luulemme, että meillä on jo nämä mahdollisuudet, kuten tajuisuus, tahto, eheys jne. Uskomme olevamme yksi persoona, mutta tosiasiassa olemme kokoelma useita eri persoonia, jotka vaihtuvat yhdestä toiseen sitä mukaa kun me muutamme elämäntilanteita tai vaihdamme ”rooleja”, joita näyttelemme eri tilanteissa. Meiltä puuttuu tahto, koska yksi osa tekee lupauksia ja haluaa yhtä asiaa, mutta toinen osa on eri mieltä eikä pidä näitä lupauksia. Me emme ole todella tajuisia, vaan paremminkin ”valveunen” tilassa. Me siirrymme melko automaattisesti yhdestä roolista tai osasta toiseen ja reagoimme tilanteisiin sellaisten tottumusten tai edellytysten mukaisesti, joita ulkoiset vaikutusvoimat (vanhemmat, opettajat, päivälehdet, televisio jne) ovat meihin luoneet.

4. Miksi tätä tilannetta on vaikea muuttaa?

Tottumukset ovat piintyneet meihin fysikaalisella (biokemiallisella tai sähkökemiallisella) tasolla ja ne ovat linkittyneet kolmen varsinaisen ”keskuksemme” – ajattelu-, tunne- ja liikekeskuksemme – kanssa. Osa tavaksitulleita rakenteita yhdessä keskuksessa pönkittää yleistä tottumusta ja vastustaa yrityksiä muuttaa tottumusta toisessa keskuksessa. Me ajattelemme muutosta, mutta tunteemme ja kehomme ei välttämättä muutu tai suostu muuttumaan. Ulkoiset vaikutusvoimat jatkavat tottumuksen ruokkimista ja pönkittämistä. Meistä tuntuu erityisesti siltä, että rooli, jota näyttelemme, ja siihen liittyvät ajatustottumukset, tunteet ja fyysiset asennot ja jännitykset ovat omaa todellista itseämme. Olemme ”samaistuneet” tähän rooliimme tai osaamme.

5. Kuinka voimme muuttaa tämän tilanteen?

Ensimmäinen asia, joka meidän on tehtävä, on nähdä tilanne sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin toivoisimme sen olevan. Meidän on opittava tekemään havaintoja itsestämme. Tämä jo vaatii hieman ”heräämistä” valveunesta, jossa kulutamme suurimman osa päivistämme ja tunneistamme. Meidän on jaettava tarkkaavaisuutemme kahteen osaan. Yksi osa on kiinnitetty tavanomaisiin toimiimme ja toinen osa pelkästään seuraa edellistä osaa vastaanottaen ja rekisteröiden sen saamia vaikutelmia. Kun olemme keränneet tarpeeksi ”dataa” tällä tavoin, voimme alkaa muuttaa tapoja, jotka pitävät meitä eräänlaisessa ”vankilassa”, työskentelemällä yhtaikaisesti rinnan kaikkien keskusten kanssa (ajattelu, tunteminen ja aistiminen). Tätä yhdistettyä ja yhtenäistä lähestymistapaa nimitetään joskus ”neljänneksi tieksi”, joka on enemmän kuin se, että työskenneltäisiin kolmella perinteisellä tavalla vain yhden (tai joskus kahden) keskuksen suhteen, jolloin pääpaino on ajattelussa (ideoissa), tunteissa tai fyysisissä harjoituksissa.

6. Mitä merkitystä sillä on, muutunko?

Niin kauan kun en satuta muita, niin mitäpä sillä väliä? Mitä se hyödyttää, jos kaikki muut käyttäytyvät edelleen aivan entiseen malliin? Ei olekaan kyse luulosta tai uskosta. On mahdollista nähdä ja omakohtaisesti kokea välittömästi, että kaikki on yhteydessä toisiinsa ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Mitä teemmekin, tai mitä jätämme tekemättä, ei vaikuta ainoastaan meihin itseemme, vaan jokaiseen ja kaikkeen ympärillämme. Vaikutus voi olla hienonhieno ja sitä voi olla vaikea aluksi nähdä. Me vaikutamme kaikkiin ja kaikkeen ja meihin vaikuttaa kaikki, joskus jopa kaukana olevat asiat. Idän systeemeissä tätä kutsutaan ”karmaksi”, mutta se on yksinkertaisesti vain syy ja seuraus. Kaikella on seuraamuksensa.

7. Kuinka voimme työskennellä, jos kaikkea on niin vaikeata muuttaa?

Koska kaikki on yhteydessä toisiinsa, voimme saada apua monesta eri lähteestä. Meidän on nähtävä, millaiset vaikutukset tukevat toivettamme muuttua ja kasvattaa avoimuuttamme näitä vaikutuksia kohtaan. Meidän on nähtävä, mitkä vaikutukset auttavat meitä toiveemme tai tavoitteemme suuntaan, ja yritettävä välttää luovuttamasta huomiotamme ja energiaamme vastustaville vaikutuksille. Joka hetkessä on mahdollista tehdä valintoja sen suhteen, mille vaikutuksille olemme avoinna ja miltä vaikutuksilta käännymme pois. Jotta näkisimme nämä valintamahdollisuudet meidän on ponnisteltava ”herätäksemme” psykologisesta unestamme, ”muistaaksemme itsemme”. Mitä enemmän vain olemme läsnä, tässä ja nyt ajan hetkessä, sitä paremmin meidän on mahdollista nähdä valintoja ja alkaa liikkua päämäärämme suuntaan.

Luentosarja edellä kerrotuista ideoista Konsan Kartanossa: to 2.10. klo 18.30, ma 20.10. klo 18, ma 27.10. klo 18 ja 3.11. klo 18. Katso lisätietoa osoitteista www.turunhenkinenkeskus.com tai www.neljastiesuomessa.net.