Sateenkaarisanomat

 

Mielenterveyden lähteellä

Mielenterveys positiivisena voimavarana

Hyvä mielenterveys liittyy vahvasti ihmisen hyvinvointiin. Se on tavoittelemisen ja säilyttämisen arvoinen asia ja jos se jostakin syystä heikkenee, ihminen pyrkii saamaan entisen psyykkisen tasapainonsa takaisin. Mielenterveyteen kuuluu myös elämänhallinta ja elämässä selviämisen taito niin työssä, ihmissuhteissa kuin vapaa-aikana. Se on taitoa selviytyä elämän vaikeuksissa ja kriiseissä, joita jokaisen ihmisen elämään väistämättä kuuluu. Hyvällä elämänhallinnalla varustettu selviää myös erilaisista ristiriitatilanteista ja kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä.

Mielenterveyteen liitetään myös psyykkinen tasapaino ja psyykkinen itsesäätely. Sitä tarvitaan tilanteissa, joissa jokin odottamaton, vaikea ulkoinen tapahtuma uhkaa psyykkistä tasapainoa. Mitä heikompi oma itsetunto on, sitä vaikeammalta tuo tilanne tuntuu. Omat itsesäätelykeinot voivat olla joustavat, monipuoliset ja tehokkaat taikka sellaiset, että ne itsessään lisäävät ongelmia entisestään. Hyviä keinoja ovat ystävien kanssa keskustelu, erilaiset harrastukset kuten musiikki, luonnossa rauhoittuminen, päiväkirjan kirjoittaminen ym. Pelkästään torjuminen, kieltäminen ja regressioon vaipuminen tai muut puolustusmekanismit voivat toimia ensiapuna, mutta pidemmän päälle eivät auta ongelman ratkaisemiseen tai edistä itsetuntemusta. Kriisi voi pahimmillaan nujertaa ihmisen, mutta se voi olla myös keino oman itsetuntemuksen lisäämiseen, uusien luovien ratkaisujen löytymiseen ja henkiseen kehitykseen.

Positiivinen mielenterveys on voimavara, joka kuluu ja heikkenee elämän kriiseissä ja vaikeuksissa ja toisaalta uusiutuu onnellisissa ja suotuisissa elämänvaiheissa. Mielenterveyttä suojaavia tekijöitä ovat mm. hyvä itseluottamus ja elämänhallinta, sosiaaliset ja tunneälyn taidot ja hyvä terveys sekä läheiset ihmissuhteet. Epäsuotuisia riskitekijöitä ovat itsetunnon haavoittuvuus, koettu avuttomuus työssä ja ihmissuhteissa, vieraantuneisuuden tunne, eristäytyneisyys ja ihmissuhdevaikeudet.

Sigmund Freud on todennut, että mielenterveyteen kuuluu kyky tehdä työtä ja rakastaa. Työ ei tarkoita pelkästään palkkatyötä, vaan kaikkea sitä työtä, mitä ihmisen arkipäivään kuuluu, eikä rakkauskaan ole pelkästään eroottista rakkautta, vaan kykyä kiintymykseen läheisissä ihmissuhteissa. Freud on erottanut kolme mielen kerrosta. Superego edustaa yliminää, joka toimii ihmisen omatuntona ja ja moraalisena ja kontrolloivana ihannekuvana itsestä. Ego edustaa tietoista minää ja toimintaa ja rooleja elämässä. Id eli Se edustaa piilotajuntaa ja tiedostamatonta aluetta, johon piiloutuu ihmisen kielletyt ja torjutut tarpeet ja vietit. Superego on sillä tasolla, millä ihmisen muukin henkinen kehitys, joten se voi sallia sellaisia asioita, jotka muuten eivät ole eettisesti hyväksyttäviä. Torjuttujen viettien varasto Id voi olla taiteilijoille ehtymätön luovuuden lähde, mutta myös kuin aikapommi. Kun torjuttu aines kasvaa liian suureksi, se vie tilaa ja energiaa tietoiselta toiminnalta ja voi purkautua odottamattomalla paineella.

Freudin työtoveri C.G. Jung pohti myös piilotajuntaa, mutta päätyi erilaiseen lopputulokseen kuin Freud. Hänen terminsä on Varjo. Jokaisessa ihmisessä on sellaisia puolia, joita hän ei itsessään hyväksy. Unien kautta ihminen tutustuu sellaisiin persoonallisuutensa puoliin, jotka hän mieluummin sivuuttaisi. Jung piti tärkeänä, että ihminen tiedostaa ja tunnistaa itsessään myös sen huonomman puolensa, varjonsa. Mikäli ihminen ei tiedosta virheitä itsessään, hän helposti huomaa ne toisissa. Tällaisia asioita voivat olla esim. kateus, ahneus, laiskuus, itsekkyys tai epärealistiset kuvitelmat. Jokaisessa ihmisessä on myös pahuutta ja itsekkyyttä. Mikäli kieltää sen puolen itsessään on kadottanut kyvyn eettiseen itsearviointiin.

Sosiaaliset suhteet vaikuttavat mielenterveyteen. Varsinkin pieni lapsi tarvitsee paljon perusturvallisuutta, huolenpitoa, rakkautta ja välittämistä kehittyäkseen tasapainoiseksi ihmiseksi. Toisaalta ei peli ole vielä menetetty mikäli olosuhteet eivät ole suotuisat. Suojaavia tekijöitä voivat olla yksi välittävä aikuinen lähipiirissä, hyvä lapsuudenystävä, kissa, koira taikka mieluinen harrastus tai ns. voimapaikka, jokin mieluinen paikka, jossa saa olla rauhassa. Lapsuudessa saatu vahva mielenterveyden perusta voi myös suojata myöhemmissä elämän kriiseissä ja vaikeuksissa.

Tämän päivän ihminen voi hyvinkin yllättäen kohdata työttömyyden, köyhyyden, ylivoimaiset suorituspaineet työssä tai perheen hajoamisen. Nykyisin on huomattu yhä enemmän mielenterveysongelmien kytkeytyvän yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Lapsilla ja nuorilla on pahoinvointia, jota ei joko ole huomattu taikka ei ole riittävän ajoissa pystytty hoitamaan resurssien ja hoitopaikkojen puutteessa. Indigo- ja kristallilapset ovat tulleet tuomaan uutta energiaa maailmaan, mutta kohdatessaan ymmärtämättömyyttä he voivat helposti tehdä vääriä valintoja ja syrjäytyvät yhteiskunnan ulkopuolelle.

Nykyisin puhutaan mieluummin mielenterveyden häiriöistä ja varsinaisista sairauksista vain vakavampien häiriöiden kuten esim. skitsofrenian kohdalla. Myöskään tämä sairaus ei välttämättä ole parantumaton, vaan siitäkin voidaan kuntoutua.

Kehittyvä mielenterveystyö

Mielenterveystyön historia on hyvin synkkä ja historian kuluessa on tehty paljon virheitä, joita nykyisin pidetään ihmisoikeusrikkomuksina. Aikaisemmin katsottiin mielen sairauksien olevan parantumattomia ja niihin sairastuneiden olevan ympäristölleen vaarallisia, jonka vuoksi heitä pidettiin vangittuina ja kahlehdittuina selleihin tai heidät vietiin kauas pois ihmisten ilmoilta sairaaloihin, jotka rakennettiin keskelle erämaata. Turun saaristossa on Seilin saari muistutuksena siitä, että sinne vietiin nuo ihmispoloiset loppuiäkseen. Nyt ovat Åbo Akademin tutkijat päässeet lukemaan kirjeitä, joita potilaat ovat kirjoittaneet omaisilleen, mutta joita ei koskaan lähetetty heille. Viimeiset potilaat siirrettiin Seilin saarelta mantereelle 1960- luvulla.

Juuri ihmisen perusoikeuksiin on viime aikoina mielenterveystyössä erityisesti kiinnitetty huomiota. Ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä, hoitoa ja kuntoutusta, mutta myös yksityistä ja vapaaehtoistyötä tehdään tiukkojen lakien ja säädösten alaisena. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista takaa sen, että potilaan ja asiakkaan tahtoa noudatetaan ja myös se, että kaikki hoidot ja toimenpiteet kerrotaan selkokielellä. Tahdosta riippumaton hoito tapahtuu potilaan ja ympäristön suojelemiseksi äärimmäisessä tapauksessa silloin kun muu hoito ei riitä.

Mielenterveystyön tavoitteena on yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisuuden kasvun edistäminen sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveyshäiriöiden ehkäiseminen, parantaminen ja lievittäminen. Mielenterveystyöhön kuuluvat myös tarvittavat terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut. Avohoito on tällä hetkellä ensisijainen hoitomuoto ja sairaalahoito tapahtuu vain lyhyinä intensiivisinä hoitojaksoina silloin kun muu hoito ei riitä.

Nykyisin on tavoitteena, että asiakas kehittyy itse oman ongelmansa asiantuntijaksi. Tietoa ei nykyisin enää pidetä vain asiantuntijoiden hallussa, vaan sitä jaetaan auliisti myös omaisille, jotka ovat tervetulleita yhteistyökumppaneita ammatti-ihmisten apuna. Asiakas nähdään aktiivisena, omaan hoitoonsa osallistuvana ja siihen sitoutuneena. Asiakas huomioidaan kokonaisvaltaisesesti fyysisenä, psyykkisenä, sosiaalisena ja henkisenä. Erilaisia näkökulmia, lähestymistapoja ja menetelmiä sovelletaan joustavasti hoitotyössä.

Biologisten tekijöiden merkitystä mielenterveysongelmien synnyssä korostava näkökulma painottaa fyysisiä, biologisia, lääketieteellisiä ja perinnöllisiä tekijöitä. Sitä eivät kiinnosta kokemukset, vaan se keskittyy lääkehoitoon, tutkimuksiin ja psykokirurgiaan.

Psykologinen näkökulma sensijaan painottaa henkis-psyykkistä ulottuvuutta. Se on kiinnostunut asiakkaan omasta kokemusmaailmasta ja kognitiivisistä, ajatteluun ja muihin henkisiin tekijöihin liittyvistä asioista. Hoidossa korostuvat psykologiset auttamismenetelmät. Asiakas oppii ymmärtämään ja luopumaan epäsuotuisista ajattelutavoistaan ja oirekäyttäytymisestään. Psykodynaamisten terapioiden avulla ihminen voi vapautua oireistaan tiedostamalla niiden taustalla olevat psyykkiset ristiriidat.

Sosiaalista ulottuvuutta korostava näkökulma kiinnittää huomionsa vuorovaikutuksen ja mielenterveyden yhteyteen esimerkiksi lapsuudenperheessä. Voidaan myös tarkkailla ja vaikuttaa yksilön kykyyn sopeutua ryhmiin ja yhteisöihin ja toimia rakentavasti vuorovaikutussuhteissa. Työmuotoina käytetään pari-, perhe-, yhteisö- ja verkostoterapiaa, joiden avulla asiakas pystyy paremmin selviytymään erilaisissa vuorovaikutustilanteissaan. Toimintamuotoina ovat sekä keskustelu- että toiminnalliset ryhmät. Vertaisryhmät perustuvat siihen, että kaikki ryhmän jäsenet ovat käyneet läpi saman sairauden tai ongelman. Ryhmä voi olla myös pelkästään omaisille tarkoitettu. Psykoterapiaryhmät toimivat koulutetun terapeutin ohjauksessa. Toiminnallisiin menetelmiin kuuluvat luovuusterapiat, joissa hyödynnetään eri taiteenlajeja, kuten musiikkia, kuvataidetta tai tanssia.

Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys mielenterveystyössä

Lauri Rauhala erottaa ihmisen olemuksessa tajunnallisuuden eli psyykkis-henkisen, kehollisen eli fyysisen sekä situationaalisen eli elämäntilanteeseen liittyvän olemuspuolen.

Tajunnallisuuden alempaa puolta edustaa psyykkinen ja korkeampaa puolta henkinen. Psyykkisissä häiriötiloissa on kyse epäsuotuisista merkityssuhteista silloin kun ihminen on ahdistunut, pelokas, masentunut tai hänellä on erilaisia pakko-ajatuksia tai toimintoja taikka harha-ajatuksia.

Henkisellä tasolla taas ihmisen mieli on harmooninen ja ajatukset selkeät ja realistiset. Hän pystyy tässä tilassa objektiivisesti arvioimaan, ainakin jälkikäteen niin omia kuin toisten tunnetiloja, esimerkiksi tunnekuohun ja vihan valtaan joutumista. Hän ei yliarvioi eikä aliarvioi omaa itseään tai omia suorituksiaan. Henkisellä tasolla ihminen pystyy tarkastelemaan myös omaa toimintaansa jälkikäteen silloin kun on itse ollut psyykkisellä tasolla. Henkisellä tasolla ihmisellä on itsetuntemuksen ja itsetutkiskelun kykyä. Juuri tähän pyritään erilaisissa terapioissa: lisäämään omaa ymmärrystä liittyen epäsuotuisaan ajatteluun ja toimintaan.

Kehollinen taso edustaa fyysistä puolta ja tälle tasolle heijastuvat monet niin tajunnalliset kuin elämäntilanteeseenkin liittyvät asiat. Stressi ja kriisi voivat aiheuttaa unettomuutta ja monenlaisia psykosomaattisia oireita. Kun ihminen ylittää omat voimavaransa, pysäyttää keho usein jollakin juuri tälle henkilölle ominaisella fyysisellä sairaudella. Jokaisella on kehossaan joku heikko kohta, joka ensimmäisenä reagoi, olipa se päänsärky, ruoansulatusongelmat, selkä- tai niskakivut ym. Virusinfektiokin voi tulla pelastajana silloin kun ihminen on fyysisesti ja henkisesti aivan lopussa.

Situationaalisuus viittaa ihmisen elämäntilanteeseen. Osa elämäntilanteen osatekijöistä on langennut ihmiselle siten, ettei niihin voi vaikuttaa, kuten synnyinmaa, rotu, ihonväri, omat vanhemmat, sukupuoli ym. Osaan tekijöistä voi itse ainakin myöhemmin vaikuttaa, kuten koulutus, ammatti, ystävät, harrastukset, aviopuoliso ym. Synnynnäinen sairaus vaikuttaa koko elämän ajan, mutta äkillinen sairastuminen kehollisella puolella vaikuttaa elämäntilanteeseen monenlaisina selviytymisvaikeuksina ja useimmiten myös tuntuu tajunnallisella puolella huolestumisena tai ahdistuksena ym.Tajunnallisen puolen mielen sairaus heijastuu myös sekä keholliselle puolelle että elämäntilanteeseen. Osa tapahtumista elämäntilanteen tasolla on onnellisia, kuten esim. lottovoitto tai rakastuminen.

Ihmisen kaikki kolme olemassaolon muotoa ovat samanaikaisesti läsnä ja ovat yhteydessä toisiinsa joko suotuisasti taikka epäsuotuisasti ja vaikuttavat toisiinsa. Muutos jossakin olomuodossa resonoi välittömästi toisissa. Rauhala näkee psyykkisen häiriön epäselvinä, vääristyneinä tai puutteellisina merkityssuhteina ja vaikeuksina. Se ei ole irrallinen oire, vaan tarkoituksenmukainen reaktio ihmisen elämäntilanteessa. Psyykkisen häiriön ymmärtämiseksi on ymmärrettävä ihmisen yksilöllinen, ainutkertainen kokemusmaailma.

Tajunnallisuuteen voidaan vaikuttaa mielenterveystyön keinoin. Asiakkaalle annetaan mahdollisuus jäsentää omaa kokemusmaailmaansa uudelleen. Tuolloin hän saa korjaavia kokemuksia. Kehollisella tasolla taas lääkehoito parantaa hänen oloaan, esimerkiksi masentunut ja ahdistunut mieliala kohenee. Mielenterveystyössä pyritään vaikuttamaan positiivisesti koko elämäntilanteeseen ja parantamaan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja henkistä toimintakykyä ja elämänhallintaa ja selviämistä. Myös asiakkaan oma lähiverkosto otetaan mukaan.

Kaisa Pakkalaa kuullaan mielenterveysasioissa Turun Henkisen Keskuksen torstai-illassa 22.1. klo 18.30. Katso Turun Henkisen Keskuksen ohjelma.

Kaisa Pakkala
FM, terveydenhuollon lehtori, psykoterapeutti