Sateenkaarisanomat

 

Toistokirjoitus

Kirjoittaminen on aina hyvin eheyttävää ja parantavaa, olipa kirjoittamisen muoto mikä tahansa. Kerron tässä omassa terapiatyössäni kehittämästäni toistokirjoitus-menetelmästä. Olen todennut sen nopeimmin eteenpäin vieväksi tavaksi löytää omaa aitoa itseä.

Kirjoittaminen on keskustelua oman sisäisen lapsen kanssa. Kuka minä olen, miten elää ja olla tässä elämässä? Tavoitteena on tiedostaa ja purkaa menneistä elämistä, perimästä, kasvatuksesta, ympäröivästä yhteisöstä tulleet haasteet. Aivan sama, miten itse kukin haluaa asian ilmaista ja ymmärtää, kun purettavat ”ongelmat” on samat.

Joskus elämässä alkaa ”mättää”, ei voida hyvin, on unettomuutta, työkaverit kauheita, puoliso aivan käsittämätön, työuupumusta, aina väsynyt, mikään ei tunnu miltään, vaikka kaikki on ulkoisesti hyvin. Tai on alkanut lapsuus askarruttaa, tulee vihaa menneitä tilanteita kohtaan, vanhempien toimintatavat ja käyttäytyminen ihmetyttävät. Näissä tilanteissa toistokirjoittaminen on hyvä työstämisväline. Kirjoitetaan tapahtuma sellaisena kun se mielessä pyörii. Sen jälkeen aletaan kysellä itseltä, mitä minun pitäisi ymmärtää, mitä oivaltaa tästä, jotta voisin eheytyä?

Tämä kaikki tapahtuu kirjoittaen, eli kaikki mitä ajatellaan joudutaan katsomaan mustaa valkoisella, ja se on hyvin psykologista. Pikkuhiljaa asiayhteydet alkavat hahmottua ja oivalletaan yhä syvällisemmin asiaa, joka mieltä on askarruttanut. Kirjoittaminen on aivan eritason asia kuin puhuminen. Tiedämme, että suusta tulee paljon epäaitoa ja puhumme suoranaista valhetta. Kun kosketamme toista ihmistä tai meitä kosketetaan, se kertoo totuudellisemmin henkilön tunnetilan. Jo kättely kertoo hyvin paljon ihmisestä. Kädet ja sitä kautta kirjoittaminen on tunteitten välittäjä ja rehellinen sellainen.

Tunnetraumojen purku kirjoittamalla on hyvä keino, koska se ei satuta ketään. Kirjoittamalla voi turvallisesti ja toista loukkaamatta kiukutella ja rähjätä vanhemmille, aviopuoliselle, kumppanille, lapsille, työkaverille tai vaikka kaupan kassalle. Tarkoituksena on kirjoittaa pois kaikki se paha, mitä tunnemme.

Tunteiden purkaminen ja sitä kautta eheytyminen on kuin spiraali, eli yhä rehellisemmin ja rehellisemmin uskallamme katsoa ja ymmärtää asioita ja tapahtumia elämästämme, myös omaa käyttäytymistämme ja toimintatapojamme. Jos kirjoittamisen aikana tulee mieleen joku muu tapahtuma, tilanne tai henkilö, ota toinen paperi ja pura kaikki pintaan nousevat tunteet pois.

Näitä kirjoituksia ei säilytetä, vaan revitään ja samalla puretaan vielä pintaan nousseita tunteita esim. vihaa pois. Jos mahdollista, paperi poltetaan ja näin samalla päästetään kaikki tapahtumaan liittyvä ”paha” savuna ilmaan, symbolisesti. Tämä ei ole päiväkirjan eikä kirjan kirjoittamista, vaan psykologinen purku, pois heitettävää tunnesaastaa. Näin saa ja voi olla rehellinen, ei tarvitse kaunistella eikä mielistellä ketään, saa olla vaikka kuinka kelju ja ”paskamainen”, juuri sitä, miltä nyt tuntuu.

Pitää muistaa, ettei tarvitse eeposta kirjoittaa, vaan voi jo muutamalla lauseella arjessa purkaa saman tien mahdolliset loukkaukset, eikä jätetä niitä sisälle muhimaan. Pehmeä lyijykynä WC:ssä olisi hyvä sijoitus, WC-paperi toimii lehtiönä muutaman sanan vuodatukseen, revi paperi pytystä alas, kummasti helpottaa. Asioilla on käsittelemättömänä taipumus kasvaa ja suurentua kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Tällöin ennemmin tai myöhemmin tulee pienempi tai suurempi purkaus, eikä se katso aikaa eikä paikkaa ja jälki voi olla vähemmän kivaa.

Kirjoittamisen tarkoitus siis on, että puramme vihat, pelot, syyllisyydet ja häpeät pois. Kun tilanne tulee eteen uudelleen, ei tarvitse suuttua, vaan voi todeta asian ja näin siirtää ongelman sill,e kenelle se kuuluukin, ja tavalla josta hän ei voi loukkaantua. Syvällisen työstämisen seurauksena oma toiminta- ja reagointitapamme muuttuu ja samalla myös toisten ihmisten käyttäytyminen ja kohtelu meitä itseämme kohtaan muuttuu. Tässä tulee todeksi sanonta, että ”toista ei voi muuttaa muuta kuin sen verran, mitä voi muuttaa itseään.”

Itse olen joskus kirjoittanut jopa viisikin kertaa toistokirjoitusta ennen kuin asian oivalsin ja sain purettua sen niin syvältä, että olo helpottui. Tässä vaiheessa tulee aito ymmärtäminen esimerkiksi vanhempiin nähden ja anteeksianto, joka todella vapauttaa.

Toistokirjoituksen malli

Nimensä mukaisesti toistokirjoituksessa kirjoitetaan samasta mieleen nousseesta asiasta 3–5 kertaa, jolloin asian tiedostaminen asteittain syvenee. Ensimmäisellä kerralla kirjoitetaan asia tai tapahtuma sellaisenaan kun se mieleen nousee. Sen jälkeen aletaan kysyä itseltä, mitä minun pitäisi ymmärtää ja oivaltaa tästä, jotta voisin eheytyä.

Sitten kirjoitetaan uudelleen sama tapahtuma, mutta ei järkeillä, vaan annetaan tulla, mikä nousee pintaan. Tekstiin tulee uusia sanoja tai se voi muuttua paljonkin. Silloin sisäinen lapsi on saanut sanoa sanottavansa ilman kontrollia. Taas kysellään mitä minun pitäisi ymmärtää, mitä oivaltaa, jotta voisin eheytyä.

Kolmannen kerran kirjoitetaan sama tapahtuma ilman järkeilyä eli ei mietitä kuvittelenko minä vai keksinkö asian. Kummasti tapahtumaan on tullut uutta ymmärrystä sekä oivallusta ja tulee levollisempi olo. Jos on edelleen levoton, ahdistava tai kiukkuinen olo, jatka kirjoittamista kysellen ja anna kaikkien tunteiden ryöpytä.

Anna-Liisa Katainen