Sateenkaarisanomat

 

Permakulttuuri

on kestävää kulttuuria, kun ympäristöä ja luontoa oikein luetaan

Nykyihmiselle luonnon lukeminen ei ole enää niin selvää kuin se voisi olla. Australialaiset permakulttuurin ”isät” David Holmgren ja Bill Mollison tiivistävät ideologian ajatuksen seuraavasti: ”Creating sustainable human habitas by following nature’s patterns” eli kestävät elinympäristöt luodaan seuraamalla luonnon omia malleja. Vaikka luonto opettaa kaiken aikaa, me emme ehkä osaakaan lukea tai tulkita sitä. Samoin on saattanut käydä suhteessamme perinteisiin, monikerroksiseen rakennettuun ympäristöön, puutarhaan, ihmissuhteisiin jne. Nopeatempoisessa monokulttuurissamme olemme myös unohtaneet paljon ikiaikaisia totuuksia. Permakulttuuri ammentaa innoituksensa luonnosta ja niistä luonnon järjestelmistä, jotka ovat kehittyneet tuhansien vuosien aikana.

Kulttuuri on kaikkien elämän kerrostumien sulatusuuni, erittäin kokonaisvaltainen ilmiö ja jatkumo. Luonnonympäristön monimuotoista ja monivuotista tulkintaa voi harjoitella sekä soveltaa samoin luonnonmukaisin menetelmin omassa kulttuuriympäristössä ihmisten keskellä ja konkreettisesti esimerkiksi puutarhanhoidossa. Permakulttuurissa vanhojen perinteiden käytännöt yhdistyvät uusimpaan teknologiaan ja kestävän kehityksen suuntauksiin. Sen periaatteet ovat yhtä käyttökelpoisia ja hyödyllisiä niin maatilaa kuin kerrostalon parvekettakin suunniteltaessa.

Kirjallisuutta aiheesta löytyy kyllä, mutta ainut suomenkielinen opus permakulttuurista on Olli Riipisen ja Chiara Lombardini-Riipisen vuonna 1998 toimittama ”Aikidoa luonnon kanssa - Johdatus Permakulttuuriin”. Tässä kirjassa lähestytään aihetta ”Pysyvä maatalous” tai ”Permakulttuuri” itämaisen itsepuolustuslajin näkökulmasta: ”harmonia” & ”sisäinen voima” & ”elämäntapa”.

Permakulttuurin 10 periaatetta:

1.“Suhteellinen sijainti” tarkoittaa, että jokaisen luomuksen osatekijän suhde toiseen on olennaista kuin myös se, kuinka näiden väliset hyödylliset suhteet saadaan muodostettua. Jotta toiminta olisi täyden potentiaalin mukaisesti mahdollista, on jokainen osatekijä asetettava oikeaan paikkaan suhteessa ympäristöönsä ja muihin kokonaisuuden osatekijöihin. Jos esimerkiksi haluamme rakentaa talon, vihannespuutarhan ja lammen, emme voi sijoitella niitä maastoon sattumanvaraisesti. Voisimme toisaalta tutkia ensin kaikkien kolmen vaikutuksia ympäristöön ja yrittää sitten yhdistää ne toisiinsa tavalla, joka olisi mahdollisimman hyödyllinen.

2.“Moninkertainen toiminta” tarkoittaa, että jokainen luomuksen osatekijä tulisi olla valittu/suunniteltu/sijoitettu suorittamaan ainakin kolmea eri tehtävää. Esimerkiksi puuistutukset tarjoavat tuulensuojaa, hedelmäsatoa, pähkinöitä, vesakkopuuta, rehua eläimille, vakauttavat maaperää, vähentävät lämmönhukkaa asumuksista ja tarjoavat asuinsijoja villieläimille.

3. ”Moninkertaisen lähteen” käsitteellä tarkoitetaan, että on järkevää ja harkitsevaista ettemme ole riippuvaisia ainoastaan yhdestä jonkin asian lähteestä. Jos esimerkiksi olemme riippuvaisia pelkästään vesijohtovedestä viljelyjemme kastelemisessa, kyseessä on hyvin vaarallinen strategia. Jos sen sijaan meillä olisi käytössä yhdistelmä sadeveden talteenottoa, lampia, salaojia, kosteutta pitävät/varastoivat katteet ja harmaan veden uudelleenkäyttöä, olisimme jo paljon vakaammalla pohjalla.

4. “Alue, sektori, rinne” viittaa siihen, kuinka kokonaisuuden eri elementit pyritään sijoittamaan suhteessa toisiinsa sen perusteella, kuinka usein niitä käytetään. Esimerkiksi yrttitarhan täytyy olla lähempänä taloa kuin saksanpähkinäpuun. Sektori taas viittaa alueen analysoimiseksi niin, että voitaisiin mahdollisimman hyvin kontrolloida ja hyödyntää kaikki energia, joka virtaa alueelle tai sen läpi; esim. kylmät tuulet, kesä/talviaurinko jne. Rinteiden hyödyntäminen on myös tärkeää, sillä niin voidaan suunnitella monia asioita siten, että ne hoidetaan painovoiman avulla ulkoisen energian sijaan.

5. “Energian kierrättäminen” tähtää siihen, että pyritään rakentamaan ja ylläpitämään mahdollisimman monia kiertoja, joilla voidaan minimoida viljelykierron mahdollinen ravinne- ja energiahukka. Istuttamalla pajua tai raunioyrttiä alueen matalimpaan osaan voidaan alueella säilyttää hyödynnettäväksi nekin ravinteet, jotka muuten menisivät hukkaan.

6. “Biologisten resurssien käyttö” tarkoittaa sitä, että pyritään hyödyntämään asioiden luonnollisia ominaisuuksia. Esimerkiksi kanojen tapaa kuopia maata voidaan hyödyntää antamalla niiden kääntää kasvimaata kuoputtamalla satokauden päätyttyä ja syödä sieltä samalla pois etanat ja rikkaruohojen siemenet. Voimme myös maksimoida eri kasvien hyödyllisen vaikutuksen toisiinsa istuttamalla toisilleen suotuisia kasveja lähelle toisiaan, kuten istuttamalla ruohosipulia ja koristekrassia omenapuiden alle.

7. “Niputtaminen”, perustuu luonnollisen järjestelmän havainnointiin pikemminkin 3-uloitteisena (kuten vaikkapa metsämaa), kuin yksiuloitteisena (kuten esim. nurmikko tai pelto) kokonaisuutena ja pyrkimystä kopioida tämä malli kaikkialle mihin se vain on mahdollista. Voimme esimerkiksi istuttaa omenapuiden alle hasselpähkinäpensaita, niiden alle liperiä, niiden alle sitruunamelissaa ja niiden alle mansikoita ja hyödyntää näin paljon paremmin viljelypinta-alaamme kuin istuttamalla kaikki nämä kasvit erikseen.

8. “Monimuotoisuus”, kuvaa yhtä permakulttuurin keskeisintä tavoitetta, joka on pitää yllä ja suojella maiseman monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä. Monet vanhat kasvilajit ovat kadonneet ja monet uhkaavat kadota edelleen joten on hyvin tärkeää suojella biodiversiteettiä puutarhoissamme. Kasvien monimuotoisuus on myös sosiaalisesti ja taloudellisesti merkityksellistä – kuten laaja-alainen pienyrittäjyys on paljon suotuisampaa yhteiskunnallisesti kuin yksi suuri työnantaja. Tärkein asia puutarhamme monimuotoisuudessa ei kuitenkaan niinkään ole eri lajien lukumäärä, vaan niiden välille luomamme hyödyntämissuhteiden määrä oman luomuksemme sisällä.

9. “Reunuksien hyödyntäminen” toteaa, että luonnontilaisissa ympäristöissä tuottavuus kasvaa eri ekosysteemien reuna-alueilla. Jotta tämä vaikutus saadaan maksimoitua, ovat permakulttuurisessa puutarhasuunnittelussa lampien ja kukkapenkkien reunat usein porrastettuja ja kaareutuvia. Yksi käytännöllinen reunuksien hyödyntäminen toteutuu yrttispiraalissa. Se tulisi rakentaa suoraan keittiönoven ulkopuolelle, jotta tuoreet yrtit ovat säällä kuin säällä helposti saatavilla. Yrttispiraalin toteuttamiseen tarvitaan pyöreä spiraaliksi muotoiltu multakasa, joka on noin 1,5 m leveä ja 1 m korkea. Yrtit istutetaan tietyssä järjestyksessä, jotta niistä jokaisella on oma ekologinen lokeronsa spiraalissa. Ruohosipuli esimerkiksi pitää varjosta ja kosteasta mullasta, joten se istutetaan spiraalin alaosaan pohjoisen puolelle. Rosmariini puolestaan on välimerellinen yrtti ja se pitää auringonpaisteesta ja kuivasta mullasta, joten se istutetaan spiraalin yläosaan. Yrttien kasvattaminen tällä tavalla antaa paljon paremman tuottavuuden pienellä pinta-alalla, kuin tavanomaisessa yrttipuutarhassa.

10. ”Pieni mittakaava”. Tällä tarkoitetaan puutarhanhoidossa sitä, että aloitat heti takaoveltasi ja pidät viljelyksesi pienenä ja intensiivisenä. Permakulttuurin periaatteiden hyödyntäminen voi tuottaa tulosta hyvinkin pienessä puutarhassa – puutarhan pitäminen pienessä mittakaavassa myös helpottaa sen hoitamista ja kastelemista. Kun suunnittelet intensiivistä vihannespuutarhaa, aloita takaoveltasi ja laajenna siitä ulospäin. Bill Mollison onkin sanonut, ettei ruokaa tulisi kasvattaa sen kauempana talosta, kuin mihin pystyt heittämään tiskialtaasi!

Permakulttuuria harjoitetaan nykyään ympäri maailmaa. USA:ssa kokonaisia lähiöitä on suunniteltu sen periaatteiden mukaisesti; energiatehokkaita aurinkopaneeliasumuksia ympäröivät puutarhat, hedelmätarhat ja metsäpuutarhat. Iso-Britanniassa kaupunkien kaatopaikkoja on muunnettu tuottaviksi yhteisöllisiksi permakulttuuritiloiksi ja ne tuottavat tuoretta ravintoa ja kaunista näkymää asukkaille, jotka ovat pitkään olleet tottumattomia kumpaankaan. Nepalissa jo pitkälle eroosioistuneita rinteitä on muunnettu metsäpuutarhoiksi ja kestäviksi viljelymaiksi. Permakulttuuri toimii, sillä se voimaannuttaa tavallisia ihmisiä ottamaan tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja suunnittelemaan siitä sellaisen, jonka he todellisuudessa haluavat. Sen periaatteet ovat helppoja oppia ja sen tulokset voivat olla hyvin vaikuttavia.

Lähde: http://transitionculture.org/essential-info/articles/what-is-permaculture-a-leaflet/

Koroisilla vaalitaan luonnonmateriaaliosaamista

Miksi ostaa kaukaa kaukomaista, kun voi itse tehdä kotimaisesta? Pajua koreihin ja koristeisiin, ruokoa rakennuksiin ja katteeksi marjatarhaan, puusta vaikka puukengät! ProNatMat on Turun ammattikorkeakoulun koordinoima hanke, jossa edistetään luonnonmateriaaliosaamista Suomessa ja Virossa. EU-rahoitus varmistaa toiminnan kehittämisen LUMO-keskuksessa seuraaviksi kolmeksi vuodeksi, jolloin järjestetään näyttelyitä, kursseja, avoimia työpajoja, luentoja ja materiaalien keruuretkiä.

Tietoja ja materiaaleja kerätään ja vuorostaan jaetaan eteenpäin ekologisen rakentamisen, käsitöiden, muotoilun ja taiteiden saralla. Toiminnalla on myös sosiaalinen ulottuvuus. ”Yhdessätekeminen antaa mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja tietoa, mutta se tuo myös iloa”, kiteyttää Koroisten emäntä ja hankkeen koordinaattori Outi Tuomela. Hankkeessa tehdään myös tutkimustyötä ja pyritään löytämään uusia innovaatioita luonnon materiaaleista. ”Kaikkea voi ja pitääkin yhdistellä rohkeasti ja kokeilla hullujakin vaihtoehtoja”, Tuomela jatkaa.

Tapahtumatarjontaa LUMO-keskuksessa

Tammikuun puolessa välissä 15.–16.1. järjestetään yhdessä Devepark-hankkeen kanssa kaksipäiväinen puutapahtuma, jossa perehdytään puistopuiden elämään ja jatkokäyttöön kaadon jälkeen. Koroisille on varastoitu Turun puistoista kaadettuja jalopuita, jotka saavat uuden elämän uusina tuotteina kuvanveistäjien ja muotoilijoiden käsissä. Puut ovat osa tulevaa luonnonmateriaalipankkia, joka rakentuu hankkeen myötä LUMO-keskukseen Koroistentie 2:een. Puihin liittyvä Kevätpäivän Sahaus-tapahtuma järjestetään huhtikuun 16. ja 17. päivä jolloin keitellään myös punamultamaalia.

Säävarauksin helmi-maaliskuussa lähdetään keruuretkille luontoon ja keväällä on luvassa eri materiaaleihin liittyviä kursseja. Luentosarja ”Johdatus Permakulttuuriin” järjestetään 12.–13.3. jolloin voi tulla kuuntelemaan luentoja ikiviljelystä ja osallistumaan työpajoihin. Seija Laaksosen tuohi-ja olkiryijyistä koostuva näyttely on nähtävillä maaliskuun loppuun asti oppilasosuuskunnan ylläpitämässä Kahvila Koroisissa sunnuntaisin klo 11–15. Voit liittyä LUMO-keskuksen postituslistalle lähettämällä s-postia osoitteeseen lumoverkosto@turkuamk.fi, niin saat tietoa tapahtumista Koroisilla.

Tiedustelut puh. 044 907 4597, www.lumoverkosto.fi

To 18.2. klo 18.30 Turun Henkisen Keskuksen illassa Minna Hokka kertoo kirjasta ”Aikidoa luonnon kanssa, johdatus permakulttuuriin”.

Outi Tuomela