Sateenkaarisanomat

 

Kestävä henkinen kehitys

Miksi ihminen ei muutu?

Ihminen ei muutu. Ei ainakaan helpolla. Jos muutos tapahtuisi vapaaehtoisesti, olisi hankalasta elämäntilanteesta, tuskallisista tunteista tai henkisestä tarkoituksettomuudesta vapautuminen helpompaa kuin maitolitran ostaminen: kunhan päättää, ja siinä se!

Omasta tahdosta käsin muutos on hidasta. Näemme tilanteemme ja itsemme puolueellisesti. Sama ihminen, joka on ongelman taustalla, ei voi yksinään ongelmaa ratkaista.

Lähimmäisetkään eivät aina auta. Tarkkanäköiset ystävät voivat kyllä antaa luonteestamme, tavoistamme ja rajoitteistamme oivalluksia, jotka toimivat alkusysäyksenä muutokselle. Muutoksen ylläpitäminen ei kuitenkaan onnistu pelkän sysäyksen voimalla.

Toimintaan ryhtyminen on hyvä asia. Valitettavasti sekään ei riitä kestävään muutokseen. Into laantuu viimeistään silloin, kun törmäämme – jälleen kerran – samoihin vanhoihin tilanteisiin, tuntemuksiin ja ongelmiin. Niiden ratkaisu tapahtuu toimintakehämme ulkopuolelta.

Kokonaiskuvan hahmottaminen ja oman elämäntilanteen huomiointi on tärkeää. Sen avulla voimme ymmärtää miksi ylipäätään haluamme muuttua, mihin muutos vaikuttaa ja mitä korkeampaa tarkoitusta se palvelee. Ja, kuten muissakin tapauksissa, pelkästään kokonaisuuden näkeminen ei pidä muutosprosesia yllä. Aitoon muutokseen vaaditaan jotain muuta.

Mikä estää muutosta?

Inhimillinen muutos edellyttää sekä muutosta estävien tekijöiden tunnistamista että niiden korvaamista muutosta tukevilla tekijöillä. Muutosta estäviä tekijöitä ovat ainakin:
• keskenään kilpailevat halut (”haluan muutosta, mutta toisaalta haluan olla samanlainen kuin aina ennenkin”)
• halujen takana olevat uskomukset (”jos muutun erilaiseksi kuin nyt, tulen epäaidoksi”)
• yritys muuttaa itseä itsestä käsin (ongelman ratkaisu ei voi lähteä samasta kehästä, joka ongelman on synnyttänyt)
• yksilöllisyyden näkemisen puute (sama kaava, ehdotus tai harjoitus ei sovi kaikille)
• muutoksen kokeminen kaukaisena, abstraktina ja mahdottomana (ei ankkurointia helposti ymmärrettävään olemisen tapaan)
• prosessiluonteen unohtaminen (muutos ei ole yksiulotteinen siirtymä vaan pikemminkin matka ja orgaaninen kasvuprosessi omine ennakoitavine haasteineen, kohti asetettua päämäärää; matka, joka usein jo itsessään saa aikaan muutosta ja on jo itsessään saavutettua tavoitetta tärkeämpi)
• kehitystekijöiden epätasapaino (liikaa haastetta vailla asianmukaista tukea aiheuttaa ahdistusta; liikaa tukea vailla sopivaa haastetta estää kasvun; tuen ja haasteen tasapaino on positiivisen eu­stressin ja kehityksen mahdollistaja)

Näiden tekijöiden havaitseminen on ensimmäinen askel aitoon, kestävään ja rehelliseen muutokseen.

Miten ihminen voi muuttua?

Vaikka muutos on yllä esitettyjen näkökulmien valossa vaikeaa, se on silti mahdollista. Suurimpia ihmeitä on, että todellisuus on neuvottelukysymys. Kaikki on mahdollista. Lähes jokainen toive, joka ei riko fysiikan tai ihmisyyden lakeja, on mahdollista toteuttaa. Kaiken voi saada, jos haluaa, ja jos tietää mitä muutokseen vaaditaan. Ylläolevaa listaa mukaillen, muutos on mahdollinen kun:
• sitoudutaan omaan toiveeseen (ristiriitaisista haluista huolimatta)
• korvataan uskomukset yhtä tosilla vastauskomuksilla (mikään totuus ei ole lopullinen; kyse on sellaiseen totuuteen uskomisesta, joka tukee omaa toivetta)
• ulkoinen tekijä tukee muutosta (asiantuntijan apu)
• yksilöllisyys otetaan huomioon (ihmisen kokonaisvaltainen ymmärtäminen ja muutokseen vaadittavien tekijöiden henkilökohtainen räätälöinti yksilölliseltä pohjalta – sama malli ei sovellu kaikille)
• muutostekijä on sopivan konkreettinen, istuva ja innostava (niin muutosta estävät kuin muutosta tukevat tekijätkin voidaan nähdä, kuulla ja tuntea selkeästi)
• prosessia hallitaan lopputulos mielessä ja matkasta nauttien (tehdään mitä voidaan ja annetaan tapahtua; tasapaino oman yritteliäisyyden ja antautumisen välillä)
• sopiva määrä tukea ja sopiva määrä haastetta on läsnä (aivan kuin lastentarhaan jäävä lapsi tarvitsee mukaansa unilelun, tarvitsee hänen myös jäädä joksikin aikaa ilman vanhempia)

Tämä kaikki voi kuulostaa monimutkaiselta ja hankalalta. Se onkin totta. Todellinen ja ennenkaikkea sisäisesti omaksuttu muutos – kestävä henkinen kehitys, aito siirtymä ”täältä tuonne”, unelmasta todellisuudeksi ja ongelmasta ratkaisuksi – ei ole helppoa. Onneksi apua on tarjolla.

JP Jakonen

Integral Coaching® (integraalivalmennus) on muutosta tukeva lähestymistapa, joka perustuu filosofi Ken Wilberin teoriaan ihmisestä. Sen ydin on yksinkertainen: ota kaikki puolet huomioon. Integral Coachingin avulla voidaan auttaa yksilöllistä ihmistä hänen yksilöllisissä ongelmissaan, tavoitteissaan ja elämäntilanteessaan. Tavoitteena on kestävä muutos asenteissa, ihmissuhteissa, käyttäytymisessä ja suhteessa maailmaan.

JP Jakonen työskentelee Integral Coaching-menetelmän pohjalta henkilökohtaisena valmentajana. Hän kirjoittaa myös blogia Kotona Kosmoksessa (http://jupsa.blogspot.com), joka tutustuttaa lukijan filosofian käytännön hyötyihin.

Sarja integraalivalmennusta Turun Henkisen Keskuksen illoissa 14.10., 28.10. ja 11.11. Katso Turun Henkisen Keskuksen ohjelma.