Sateenkaarisanomat

 

Mikä ohjaa kroonisessa kivussa?

Kokemuksia valokuvien käytöstä kroonisen kivun kuntoutuksessa

Kroonista kipua on hoidettu pitkään. Kroonisen kivun syntymekanismeja ei vielä varmuudella tiedetä, vaikka tutkimus varsinkin nykyaikaisilla kuvantamismenetelmillä on antanut paljon uutta tietoa. Itselläni on hammaslääkärinä aikaisempaa kokemusta kroonisten kipupotilaiden kuntouttavasta hoidosta käyttäytymistieteellisin keinoin. Uutena asiana olen ottanut valokuvat osaksi hoitoa tukemaan kuntoutuksen tunne- ja kokemuspuolta fyysisen hoidon lisäksi. Tämän uuden työskentelytapani seurauksena olen saanut uutta oivallusta siitä, mikä voi ohjata kroonista kipua, joka vuorostaan, ainakin jatkuessaan pitkään, saattaa ohjata ihmisen elämää kokonaan. Valokuvat tällaisissa kuntouttavissa istunnoissa ovat antaneet niin minulle kuin kuntoutujille uutta ymmärrystä ohjattavan elämästä ja uusia ideoita kroonisen kipupotilaan selviytymiskeinoihin ja sen seurauksena elämänhallintaan.

Aluksi otin kuvat mukaan ollessani koulutuksessa valokuvien käytöstä ja siten tulin valinneeksi kuvien käytön osana hoitoa. Olen alusta asti, vuodesta 2003, käyttänyt psykoterapeutti Ulla Halkolan symbolisia Spectro-kuvakortteja (www.spectrovisio.net). Jotkut potilaistani ovat täydentäneet niitä omilla kuvillaan. Käyttämällä kuvia olen halunnut kehittää myös omia taitojani kuunnella ja olla potilaalle ammatillinen kanssakulkija. Kuvan käyttö oli tietoinen valinta tutkia kipua ja hakea ohjattaville uusia hallinta- ja selviytymiskeinoja elämiseen kroonisen kivun kanssa.

Lähdin kokeilemaan kuvia osana kroonisen kivun kuntoutusta.

Kaikilla hoitamillani potilailla on ollut kroonisia kipuja vuosia, osalla kasvojen alueella ja osalla myös muualla kehossa. He ovat kaikki saaneet asiallista lääketieteellistä hoitoa ja heidän kipunsa on tutkittu huolellisesti. Osalla kivuille ei ole löytynyt ns. lääketieteellistä syytä. Toteutan kuntouttavan työskentelyn kymmenen istunnon aikana. Aluksi valitaan Spectro-sarjan kuvista niitä kuvia, jotka kuvaavat potilaan kroonista kipua ja elämistä sen kanssa. Sitten on yhdessä tutkittu kuvia ja mietitty mitä ne tässä yhteydessä merkitsevät. Kaikkien kohdalla on päädytty kertomaan kuntoutujan elämäntarina vuorovaikutuksessa ohjaajan kanssa. Se on ollut matka jokaisen omaan henkilöhistoriaan, josta yllättäen on löytynyt sellaisia kokemuksia, jotka ovat omiaan selittämään kroonisen kivun taustoja. Pysähdymme kuuntelemaan ja tutkimaan juuri näitä kuvien esiin tuomia elämänosia. Yleensä voi sanoa, että kukaan kuntoutujista ei ollut aikaisemmin kertonut elämäntarinaansa yhtenäisenä kokonaisuutena, varsinkaan suhteessa pitkäaikaisiin kipuihin.

Kaikkien kohdalla on näissä kuvissa ollut uutta se, että niiden kautta on tullut esille asioita, joita ohjattavat eivät olleet aikaisemmin yhdistäneet omaan fyysiseen kipuunsa tai omaan kokemukseensa omasta kehostaan. Löytyi uusia ennen kaikkea emotionaalisia ja kokemuksellisia asioita, jotka olivat ohjanneet heitä ilman, että niiden suuri merkitys olisi tullut heille itselle tietoiseksi. Kuvat ovat intuitiivisesti ”viisaita” ja ne kiteyttävät ydinasioita. On ikään kuin juuri oikeat kuvat tulisivat valituiksi. Kuvien ja elämäntarinoiden pohjalta voidaan sitten yhdessä hakea vinkkejä muutoksen aloittamiseen ja vaihtoehtoisia tapoja hahmottaa elettyä elämää.

Useimmat potilaat ovat valinneet ensimmäisten kuvien valinnan jälkeen vielä sellaiset kuvat, jotka ovat kuvanneet selviytymiskeinoja tai uusia ratkaisuja tilanteeseen. Tosin kaikki eivät valitse näitä kuvia, vaan ne jollakin tavalla sisältyvät jo ensimmäiseksi otettuihin kuviin. Kaiken kaikkiaan voi todeta, että työskentelytavat ja –polut vaihtelevat melkoisesti, koska jokainen työskentelee omalla tavallaan ja omassa rytmissään. Tähän asti olen kuitenkin toteuttanut kaikki ohjaukset kahdenvälisinä istuntoina, joten en ole kokeillut tätä tapaa esimerkiksi ryhmissä.

Kohti uusia tapoja toimia

Istunnot ovat yleensä ahdistavista asioista huolimatta luottavaisia ja avoimia. Se on kuitenkin todettava, että toistaiseksi näillä potilaillani eivät kivut olleet juurikaan vähentyneet, mutta heidän uusi ymmärryksensä elämästään ja mahdollisista kivun taustatekijöistä oli sen sijaan merkittävästi lisääntynyt. Se oli tuonut arkeen lohdutusta ja uusia jäsentyneitä toimintatapoja. Kahden vuoden seurannassa olleet potilaat ilmoittivat, että heidän arkeaan ohjaavat nyt enemmän muut asiat kuin kipu. He tekevät nyt asioita kivuista huolimatta. Ja se tuntuu olevan mahdollista, joskaan ei aivan joka päivä niin pääsääntöisesti. Selvitetyillä kokemuksilla on todennäköisesti salaa ollut arkielämässä paljon suurempi ohjaava vaikutus kuin mitä olisi ollut tarpeen. Krooninen kipu on ollut myös selviytymiskeino, jonka merkitystä nyt aikuisena tai tässä ja nyt on voitu vähentää.

Kuva oli mahdollistanut tässä työskentelyssä oivalluksen ja luovuuden, joka auttaa erityisesti kun pyritään hallinnantunteeseen ja uusiin selviytymiskeinoihin. Ohjaajan kanssa on turvallista jakaa ja jäsentää stressaavaa tilannetta ja siihen liittyviä tunteita. Kuva on todellakin puhunut enemmän kuin sata sanaa. Tutkijat myös muistuttavat, että esim. selän kroonisten kipujen hoidossa kuulluksi tulemisen kokemus lohduttaa potilasta. Ja erityisesti kuulluksi tuleminen toteutuu siinä, että ohjattava kuulee itseään tulkitessaan valitsemiaan kuvia ja niiden herättämiä tunnelmia ja vertauskuvia. Ja samalla kokemukset tulee jaetuksi ohjaajan kanssa. Oma elämä näyttäytyy kuljettuna polkuna, elettynä tarinana. Tässä olemme tämän eletyn elämän tuomien kokemusten ja elämysten kanssa kasvokkain ja se tuo meille mahdollisuuden tarkastella niitä uudesta näkökulmasta.

Joten mentäessä sitten tästä eteenpäin, kun haetaan uusia hallintakeinoja, kuva on ollut siinäkin vertaansa vailla. Ohjattavat valitsevat kuvia, jotka jollakin tavalla antavat heille alkioita tai nuppuja uusiin tapoihin suhtautua kipuun ja toimia sen kanssa. Esimerkiksi jos potilas on aikaisemmin kokenut kroonisen kivun merkityksen vaikka uhkaksi normaalille elämälle, hän voi tällaisessa työskentelyssä pystyä löytämään keinot nähdä kivun kanssa selviytymisen jatkossa esim. haasteena itseä tyydyttävälle arjelle. Ja kun rangaistuksena koettu jatkuva kipu voidaan ymmärtää, niin saadaan syyllisyyttä pois jokapäiväisestä elämästä.

Lopuksi

Ihminen pyrkii tekemään itselleen ja miksei myös muille ymmärrettäväksi omat tuntemuksensa. Osa tällaisista tuntemuksista pakottaa meidät hakemaan, miten ratkaista esim. trauman seuraukset meille. Nykyiset lääketieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet, että psykologiset tapahtumat vaikuttavat elimistön toimintaan. Ei vain ulkoiset fyysiset tekijät vaan myös mielen traumaattiset tapahtumat muovaavat hermoverkkojemme kehitystä. Tietyissä elämänvaiheissa muutokset voivat jäädä myös pysyviksi. Samoin ilmaisemattomat tai vaille vastaanottoa jääneet tunteet voivat tallentua kehon sanattomaan muistiin oireena tai kipuna. Näin on muuttunut ajatus siitä, että asiat aiheutuisivat vain joko biologisista tai psykologisista syistä. Ihminen on jakamaton kokonaisuus. Käsittelemätön psyykkinen trauma voi aiheuttaa esim. ruumiin kipua. Sen pohjalta voisi myös olettaa, että kokonaisvaltainen hoito kroonisen kivun yhteydessä vaikuttaa myös itse kipuun. Omat potilaani tosin kertoivat, että suurin muutos oli tapahtunut heidän pärjäämisessään kivun kanssa. Kivut eivät ainakaan vielä ole vähentyneet. Se yllätti, että työskenneltäväksi tuli läpikäymättömiä traumoja. Emme siis tienneet etukäteen, mitä tarinoita mikäkin kuva toi yhteiseen vuorovaikutukseen. Traumatisoiva asia oli painunut unohduksiin. Onnistuimme käyttämään kuvaa rakentavalla ja uutta luovalla tavalla ja saada elämän ohjausta ihmisille itselleen kivun ohjauksen sijasta.

Kirjallisuus
Halkola U. Mannermaa L. Koffert T. 2009 Valokuvan terapeuttinen voima. Kustannus oy Duodecim

Nettiyhteydet
liisa.heimo-vuorimaa [ät] pp.inet.fi
www.spectrovisio.net
ulla.halkola [ät] spectrovisio.net
www.valokuvaterapiayhdistys.net

Liisa Heimo-Vuorimaa,
työnohjaaja, hammaslääkäri, kriisityöntekijä, syventävät tiedot kuvan käytössä ohjaustyössä

Esimerkit valituista kuvista

Esim. 1 kuva 1
”Kun ajattelen kipuani”- kuva: Miehisyyden mitta on fyysinen suorittaminen. Kipu on vähentänyt sitä merkittävästi. Potilas koki, että hän on joutunut miehenä ikään kuin pukemaan hameen ylleen ja se oli vähentänyt paljon hänen miehistä itsetuntoaan.

Esim. 1 kuva 2
”Kun ajattelen kehoni mahdollisuuksia selvitä ja omia mahdollisuuksiani ratkaista”- kuva: Tulkita uudella tavalla omaa elämää ja lisätä siihen tulkintaan huumoria. Elämässä on muutakin kuin aikaisemmasta elämästä opittu yksipuolinen ja itselle epäoikeudenmukainen käsitys miehisyydestä. Potilaan omaan käsitykseen miehisyydestä sisältyi paljon muutakin kuin fyysinen suorittaminen, hän ei vain ollut aktiivisesti huomioinut tätä.

Esim. 2
”Kun ajattelen kipuani”-kuva: Olen jäätynyt itse lapsena. Potilas oli joutunut erilleen lapsuudenperheestään ja sen jälkeen idealisoinut tämän perheen ja ennen kaikkea lapsuudenkotinsa luonnon ja ympäristön. Ymmärrys omasta kohtalosta ja sen traagisuudesta hänelle itselleen johti siihen, että potilas otti yhteyttä biologisiin sisaruksiinsa ja sai todenmukaisen kuvan heidän elämänsä tilanteista. Osoittautui, ettei heillä ollut elämä ollut sen helpompaa kuin hänelläkään. Sen seurauksena potilaalta hävisivät viiltävät katkeruuden tunteet ja hän saattoi ajatella lapsuudenkotiaan rauhallisin mielin ja muistella sen ihania puolia ilman voimakkaita ristiriitaisia tunteita.