Eheyttävät, voimistavat tarinat
– Healing Storytelling

Aina meidän päiviimme asti ovat sadut, tarinat, legendat, myytit ja eepokset kuuluneet kiinteästi ihmisen elämään. Vanhoilla ja varhaisilla kulttuureilla ovat säilyneet omat tarustonsa ja niillä on ollut tärkeä vaikutus ja merkitys kansojen elämään ja kansansielun kehittymiseen.

Keskiaikana, kansan ollessa lukutaidotonta, tarinoita kerrottiin yleisesti kirkoissa ja hoveissa. Kaikilla kansoilla oli omat satu- ja tarina-aarteistonsa. Näiden tarinoiden avulla välitettiin kuvamuodossa syviä elämänsalaisuuksia, opetettiin hyvästä ja pahasta, ohjattiin ymmärtämään elämää ja sen moninaisuutta, ihmisten välisiä suhteita, perhe-elämää ja myös yhteiskunnallisia asioita.

Yhteistä niille on se, että ne ovat kuvamuodossa. Ja voi hämmästyä, kun niitä tutkii ja vertaa kuinka kuvakieli eri kansoilla vastaa toisiaan. Myös itse tarinat voivat olla hyvin samantyyppisiä.

Vanhimmat eurooppalaiset kansansadut, Grimmin sadut, sisältävät vihkimystien maailman syvimpiin salisuuksiin. Niitä käytettiin opastamaan ja ohjaamaan hengenoppilaita vanhoissa tunnetuissa mysteerikeskuksissa.

Satujen, ja varsinkin kansansatujen kuvakieli on yleisinhimillistä, kuvat ovat ”maa­ilmankuvia” (imaginaatioita), mutta samalla niillä on myös olemassa jokaiselle oma henkilökohtainen kosketuskohtansa.

Sisäiset kuvat – ulkoiset kuvat – mielikuvitusvoimat

Voimme vielä hyvin muistaa lapsena kuulemiamme tarinoita. Ja ehkä joku niistä on meille edelleen tärkeä, voimme palauttaa sen yksityiskohtaisesti mieleemme. Jokin siinä edelleen puhuttelee meitä.

Olemme itse "maalanneet" sen kuvat ja voimme myös katsoa niitä ja ehkä jopa astua satuun sisään ja katsella siellä ympärillemme. Voimme ehkä koskettaa näkemäämme, tuntea tuoksuja, kuulla ääniä jne. Tähän pystyvät lapset, jotka pienestä asti ovat saaneet kuulla satuja. He ovat saaneet kehittää sisäistä kuvanmuodostuskykyään eli mielikuvitusvoimiaan. Tämä voima on elämänvoimia tuottava, hyvin vitalisoiva, energisoiva.Näemme miten lasten posket hehkuvat ja silmät tuikkivat.

Sisäinen kuvanmuodostuskyky kehittyy harjoittelemalla.

Tänään elämme yhä enemmän voimakkaiden ulkoisten kuvien ympäröiminä (media, TV, sarjakuvat, mainokset). Ne astuvat sisäämme ja välittävät meille kuvallisen viestinsä. Vielä vanhoina aikoina ulkoiset kuvat kohtasivat ihmisen lähinnä kirkoissa ja harvoissa kuvakirjoissa (Raamattu, Kalevala) ja kulkivat ihmisen mukana hänen elämässään. Tämän päivän kuvapaljous kulkee samalla tavoin mukanamme, vaikuttaen oman laatunsa mukaisesti elämäämme alitajunnassamme. Sitä ei ole aina helppo itse havaita. Mihin ulkoiset kuvat meissä kiinnittyvät? Ne kiinnittyvät sieluissamme juuri sinne, missä omien sisäisten kuviemme pitäisi saada syntyä ja kasvaa.Kun paljon katsoo TV:tä, voi kirjojen lukeminen olla vaikeata, koska sisäisten kuvien syntyminen on tuskallista.

Sielussamme elävät kuvat liittyvät läheisesti tunteisiimme. Tunteet elävät meissä elämän myötä ja antavat oman yleissävynsä siihen. Miltä meistä tuntuu? Minkälaisten ja minkälaatuisten kuvien kanssa me elämme?

Mitä nämä kuvat antavat meille – minkälaista voimaa? Vai vievätkö ne meiltä voimaa? Voimmeko valita kuvamme? Voimmeko hoitaa sisäistä "kuvapuutarhaamme", valita mitä sinne istutamme? Ehkä myös voimme alkaa huomata mitä puutarhamme ja sen "kasvit" meille lahjoittavat?

Tri Olav Koob, saksalainen lääkäri, joka työskentelee erilaisten (päihde-)riippuvuusongelmaisten parissa, on huolestunut: "Lapset, jotka eivät koskaan saa kuulla satuja, heidän sisässään kehittyy autiomaa. Ja se autiomaa kasvaa. Heistä voi tulla hyviä valtion virkamiehiä ja vahvoja johtajia, joita eivät kosketa inhimilliset arvot. Tai sitten heidän voi käydä vielä huonommin...."

Healing Storytelling -liike maailmassa

Healing storytelling on ruohonjuuritason liike ja kulkenut ihmiseltä ihmiselle, täyttäen inhimillisen kohtaamisen ja toisen kuuntelemisen tarpeen meissä. Se on jo kolmenkymmenen vuoden ajan kasvanut ja voimistunut, ensin USA:ssa ja Englannissa ja nyt jo laajentunut moniin eri maihin.

Tämä liike edustaa ”sovellettua” kerrontaa. Sen on tarkoitus auttaa, tukea, rohkaista , voimistaa, innostaa, oikaista jne. Sen tapa on hienotunteinen, toisen sisäistä vapautta kunnioittava. Se tulee sydämestä ja puhuttelee sydämiä.

USA:ssa työskennellään jo laajasti erilaisissa terapeuttisissa yhteyksissä näillä menetelmillä. Psykologit, sosiaalityöntekijät, psykoterapeutit ja koulutetut kertojat pyrkivät auttamaan fyysisissä ja psyykkisissä sairauksissa, elämänkriiseissä, surutyössä, erilaisissa riippuvuuksissa, nuorisotyössä, vankiloissa, vanhusten parissa, työyhteisöissä, liike-elämässä,rauhantyössä,elämänkaarityössä ja sisäisessä kehityksessä.

Pohjoismaihin liike rantautui oikeastaan v. 2005, jolloin ohjaaja, dramaturgi Inger Lise Oelrich muutti sen kanssa Ruotsiin. Siitä lähtien on Järnassa järjestetty kansainvälisiä työviikkoja ja myös syventävää koulutusta. Yhteistyötä on siellä tehty lasten parhaaksi myös sosiaaliviranomaisten ja poliisin kanssa.(www.nordiskalba.org – tietoa pohjoismaisista tapahtumista, työstä ja kertojista).

Lapsille on kaikkina aikoina, heidän eri kasvuvaiheissaan kerrottu satuja ja tarinoita hahmottamaan maailman moninaisuutta, hyvää ja pahaa, oikeata ja väärää. Vanhat kansakoulut rakensivat vielä opetuksensa tarinoille.Ne olivat vereviä, elämänläheisiä ja kokonaisuutta hahmottavia. Meidän nykyaikamme haluaa mieluummin opettaa ja kasvattaa antamalla tietoa,pilkkomalla sen ja analysoimalla.Nämä kaksi tapaa vaikuttavat ihmiseen eri tavoin!

Jotkut koulut kuitenkin vielä jatkavat tätä opetusperinnettä. On tutkittu, että valitut tarinat oikeassa ikävaiheessa tukevat lapsen sielullista kehitystä ja vahvistavat ja rakentavat jopa hänen fyysistä elimistöään, aina sisäelimiin asti. Opettajat, jotka ovat saaneet kokea näin ”tarinoiden opettavan”, voivat vahvistaa nähneensä niiden hyväätekevän vaikutuksen.

Aikuisten kanssa työskennellessämme etsimme tietä omien sisäisten kuviemme äärelle, niiden syntylähteelle. Työtavat ovat hyvin leikinomaisia, innostavia ja hauskoja.Luomme kursseilla eri asioiden ohjaamina spontaaneja tarinoita, jotka voivat joskus yllättää kertojan itsensäkin. Ikään kuin tarina yhtäkkiä alkaisi luoda itse itseään. Mielenkiintoinen kokemus!

Työskentelemme pareittain tai pienissä ryhmissä.Syntyneitä tarinoita ei analysoida eikä niille etsitä merkitystä. Kuvia voidaan tovi yhdessä tarkastella ja vain katsoa. Ne ovat jokaisen henkilökohtaista omaisuutta ja niiden tunnelma ehkä alkaa "puhua" myöhemmin.

Kursseilla ei tarvita ennkkotietoja, eikä -taitoja.

Suomessa on aloitettu storytelling-työ vakavasti sairaiden lasten kanssa sairaalassa. Työtä on kokeiltu parin vuoden ajan Vaasan Keskussairaalan kanssa ja kokeilu on onnistunut erittäin hyvin. Työ jatkuu edelleen Vaasassa. (Tiedustelut: Annika Martikainen)

Suomessa toimii myös ALBA (Allians för Läkande Berättande i Norden):n osasto. Kursseista ja toiminnasta voi tiedustella: yhteyshenkilö Märta Uggla, Helsinki p. 040 537 1433, mu [ät] iki.fi, Yvonne Karsten-Dunderfelt, Helsinki p.040 7269 165, yvodu [ät] hotmail.com, Annika Martikainen, Vaasa, p. 050 522 4463, annika.martikainen [ät] gmail.com

Luovasta kertomisesta voi lukea myös syyskuun ja joulukuun TAKOJISTA lisää.

Annika Martikainen