Eheyttävät, voimistavat tarinat
– Healing Storytelling
Aina meidän päiviimme asti ovat sadut, tarinat, legendat, myytit ja eepokset kuuluneet kiinteästi
ihmisen elämään. Vanhoilla ja varhaisilla kulttuureilla ovat säilyneet omat tarustonsa
ja niillä on ollut tärkeä vaikutus ja merkitys kansojen elämään ja kansansielun
kehittymiseen.
Keskiaikana, kansan ollessa lukutaidotonta, tarinoita kerrottiin yleisesti kirkoissa
ja hoveissa. Kaikilla kansoilla oli omat satu- ja tarina-aarteistonsa. Näiden tarinoiden avulla
välitettiin kuvamuodossa
syviä elämänsalaisuuksia, opetettiin hyvästä ja pahasta, ohjattiin ymmärtämään
elämää ja sen moninaisuutta, ihmisten välisiä suhteita, perhe-elämää ja
myös yhteiskunnallisia asioita.
Yhteistä niille on se, että ne ovat kuvamuodossa. Ja
voi hämmästyä, kun niitä tutkii
ja vertaa kuinka kuvakieli eri kansoilla vastaa toisiaan. Myös itse tarinat voivat olla hyvin
samantyyppisiä.
Vanhimmat eurooppalaiset kansansadut, Grimmin sadut, sisältävät
vihkimystien maailman syvimpiin salisuuksiin. Niitä käytettiin opastamaan ja ohjaamaan hengenoppilaita
vanhoissa tunnetuissa mysteerikeskuksissa.
Satujen, ja varsinkin kansansatujen kuvakieli on yleisinhimillistä,
kuvat ovat ”maailmankuvia” (imaginaatioita),
mutta samalla niillä on myös olemassa jokaiselle oma henkilökohtainen kosketuskohtansa.
Sisäiset kuvat – ulkoiset kuvat – mielikuvitusvoimat
Voimme vielä hyvin muistaa lapsena kuulemiamme tarinoita. Ja ehkä joku niistä on
meille edelleen tärkeä, voimme palauttaa sen yksityiskohtaisesti mieleemme. Jokin siinä edelleen
puhuttelee meitä.
Olemme itse "maalanneet" sen kuvat ja voimme myös katsoa niitä ja
ehkä jopa
astua satuun sisään ja katsella siellä ympärillemme. Voimme ehkä koskettaa
näkemäämme, tuntea tuoksuja, kuulla ääniä jne. Tähän pystyvät
lapset, jotka pienestä asti ovat saaneet kuulla satuja. He ovat saaneet kehittää sisäistä kuvanmuodostuskykyään
eli mielikuvitusvoimiaan. Tämä voima on elämänvoimia tuottava, hyvin vitalisoiva,
energisoiva.Näemme miten lasten posket hehkuvat ja silmät tuikkivat.
Sisäinen kuvanmuodostuskyky
kehittyy harjoittelemalla.
Tänään elämme yhä enemmän voimakkaiden ulkoisten
kuvien ympäröiminä (media,
TV, sarjakuvat, mainokset). Ne astuvat sisäämme ja välittävät meille kuvallisen
viestinsä. Vielä vanhoina aikoina ulkoiset kuvat kohtasivat ihmisen lähinnä kirkoissa
ja harvoissa kuvakirjoissa (Raamattu, Kalevala) ja kulkivat ihmisen mukana hänen elämässään.
Tämän päivän kuvapaljous kulkee samalla tavoin mukanamme, vaikuttaen oman laatunsa
mukaisesti elämäämme alitajunnassamme. Sitä ei ole aina helppo itse havaita.
Mihin ulkoiset kuvat meissä kiinnittyvät? Ne kiinnittyvät sieluissamme juuri sinne,
missä omien sisäisten kuviemme pitäisi saada syntyä ja kasvaa.Kun paljon katsoo
TV:tä, voi kirjojen lukeminen olla vaikeata, koska sisäisten kuvien syntyminen on tuskallista.
Sielussamme
elävät kuvat liittyvät läheisesti tunteisiimme. Tunteet elävät
meissä elämän myötä ja antavat oman yleissävynsä siihen. Miltä meistä tuntuu?
Minkälaisten ja minkälaatuisten kuvien kanssa me elämme?
Mitä nämä kuvat
antavat meille – minkälaista voimaa? Vai vievätkö ne
meiltä voimaa? Voimmeko valita kuvamme? Voimmeko hoitaa sisäistä "kuvapuutarhaamme",
valita mitä sinne istutamme? Ehkä myös voimme alkaa huomata mitä puutarhamme
ja sen "kasvit" meille lahjoittavat?
Tri Olav Koob, saksalainen lääkäri,
joka työskentelee erilaisten (päihde-)riippuvuusongelmaisten
parissa, on huolestunut: "Lapset, jotka eivät koskaan saa kuulla satuja, heidän sisässään
kehittyy autiomaa. Ja se autiomaa kasvaa. Heistä voi tulla hyviä valtion virkamiehiä ja
vahvoja johtajia, joita eivät kosketa inhimilliset arvot. Tai sitten heidän voi käydä vielä huonommin...."
Healing
Storytelling -liike
maailmassa
Healing storytelling on ruohonjuuritason liike ja kulkenut ihmiseltä ihmiselle, täyttäen
inhimillisen kohtaamisen ja toisen kuuntelemisen tarpeen meissä. Se on jo kolmenkymmenen vuoden
ajan kasvanut ja voimistunut, ensin USA:ssa ja Englannissa ja nyt jo laajentunut moniin eri maihin.
Tämä liike
edustaa ”sovellettua” kerrontaa. Sen on tarkoitus auttaa, tukea,
rohkaista , voimistaa, innostaa, oikaista jne. Sen tapa on hienotunteinen, toisen sisäistä vapautta
kunnioittava. Se tulee sydämestä ja puhuttelee sydämiä.
USA:ssa työskennellään
jo laajasti erilaisissa terapeuttisissa yhteyksissä näillä menetelmillä.
Psykologit, sosiaalityöntekijät, psykoterapeutit ja koulutetut kertojat pyrkivät auttamaan
fyysisissä ja psyykkisissä sairauksissa, elämänkriiseissä, surutyössä,
erilaisissa riippuvuuksissa, nuorisotyössä, vankiloissa, vanhusten parissa, työyhteisöissä,
liike-elämässä,rauhantyössä,elämänkaarityössä ja sisäisessä kehityksessä.
Pohjoismaihin
liike rantautui oikeastaan v. 2005, jolloin ohjaaja, dramaturgi Inger Lise Oelrich muutti sen kanssa
Ruotsiin. Siitä lähtien on Järnassa järjestetty kansainvälisiä työviikkoja
ja myös syventävää koulutusta. Yhteistyötä on siellä tehty lasten
parhaaksi myös sosiaaliviranomaisten ja poliisin kanssa.(www.nordiskalba.org – tietoa
pohjoismaisista tapahtumista, työstä ja kertojista).
Lapsille on kaikkina aikoina, heidän eri kasvuvaiheissaan kerrottu satuja ja tarinoita hahmottamaan
maailman moninaisuutta, hyvää ja pahaa, oikeata ja väärää. Vanhat kansakoulut
rakensivat vielä opetuksensa tarinoille.Ne olivat vereviä, elämänläheisiä ja
kokonaisuutta hahmottavia. Meidän nykyaikamme haluaa mieluummin opettaa ja kasvattaa antamalla
tietoa,pilkkomalla sen ja analysoimalla.Nämä kaksi tapaa vaikuttavat ihmiseen eri tavoin!
Jotkut
koulut kuitenkin vielä jatkavat tätä opetusperinnettä. On tutkittu, että valitut
tarinat oikeassa ikävaiheessa tukevat lapsen sielullista kehitystä ja vahvistavat ja rakentavat
jopa hänen fyysistä elimistöään, aina sisäelimiin asti. Opettajat,
jotka ovat saaneet kokea näin ”tarinoiden opettavan”, voivat vahvistaa nähneensä niiden
hyväätekevän vaikutuksen.
Aikuisten kanssa työskennellessämme etsimme tietä omien
sisäisten kuviemme äärelle,
niiden syntylähteelle. Työtavat ovat hyvin leikinomaisia, innostavia ja hauskoja.Luomme
kursseilla eri asioiden ohjaamina spontaaneja tarinoita, jotka voivat joskus yllättää kertojan
itsensäkin. Ikään kuin tarina yhtäkkiä alkaisi luoda itse itseään.
Mielenkiintoinen kokemus!
Työskentelemme pareittain tai pienissä ryhmissä.Syntyneitä tarinoita
ei analysoida eikä niille etsitä merkitystä. Kuvia voidaan tovi yhdessä tarkastella
ja vain katsoa. Ne ovat jokaisen henkilökohtaista omaisuutta ja niiden tunnelma ehkä alkaa "puhua" myöhemmin.
Kursseilla
ei tarvita ennkkotietoja, eikä -taitoja.
Suomessa on aloitettu storytelling-työ vakavasti sairaiden lasten kanssa sairaalassa. Työtä on
kokeiltu parin vuoden ajan Vaasan Keskussairaalan kanssa ja kokeilu on onnistunut erittäin hyvin.
Työ jatkuu edelleen Vaasassa. (Tiedustelut: Annika Martikainen)
Suomessa toimii myös ALBA
(Allians för Läkande Berättande i Norden):n osasto.
Kursseista ja toiminnasta voi tiedustella: yhteyshenkilö Märta Uggla, Helsinki p. 040 537
1433, mu [ät] iki.fi, Yvonne Karsten-Dunderfelt, Helsinki p.040 7269 165, yvodu [ät] hotmail.com, Annika Martikainen,
Vaasa, p. 050 522 4463, annika.martikainen [ät] gmail.com
Luovasta kertomisesta
voi lukea myös syyskuun ja joulukuun TAKOJISTA lisää.