Rakkaudesta
Elämän tarkoitus on rakkaus, mutta toisinaan rakkaus tuo meille suurta onnea, toisinaan
se satuttaa. Kuinka ihmeellinen ilmiö onkaan rakkaus. Mitä rakkaus oikein on? Se on huolenpitoa,
välittämistä, myötäelämistä, lähestymistä ja sulautumista.
Mutta voimmeko ymmärtää rakkautta koskaan loppuun asti?
Rakkauden kieli on universaalinen,
kaikkien maiden ihmiset ymmärtävät rakkauden kieltä.
Vaikka et osaisikaan toisen äidinkieltä, mutta eleesi ja ilmeesi puhuvat rakkaudesta, tulet
ymmärretyksi. Pieni lapsi, joka ei ole vielä oppinut puhumaan, ymmärtää hänkin
jo rakkauden kieltä. Kuka on sen hänelle opettanut, jumalatko ja enkelit taivaassa jo ennen
hänen syntymäänsä? Ennen kuin lapsi ymmärtää mitään uskonnosta
ja Jumalasta, hän haluaa saada rakkautta äidiltään ja isältään ja
hän ilmaisee rakkautta.
Ateisti, joka kieltää Jumalan olemassaolon, etsii ja kaipaa
hänkin rakkautta. Ja katso
eläimiä, nekin rakastavat. Kissat ja koirat, hevoset ja lampaat ymmärtävät
ja aistivat kyllä lähestytkö niitä rakkaudella. Ja jos katsomme ihmistä eri
elämänvaiheissa, voimme nähdä, että hän haluaa kaikissa ikävaiheissa
itselleen rakkautta. Vielä kuolinhetkelläänkin hän haluaa, että häntä pidetään
kädestä kiinni, että häntä rakastetaan.
Voiko ihminen tehdä mitään
ilman rakkautta, ainakaan pitkiä aikoja? Hakeudumme
alalle, jota rakastamme ja haluamme tehdä työtä jota rakastamme. Haluamme harrastaa
asioita, joita rakastamme. Pyrimme olemaan ihmisten parissa, joita rakastamme. Ystävyyskin on
yksi rakkauden ilmenemismuodoista. Ja ilman muuta haluamme naimisiin henkilön kanssa, jota rakastamme.
Rakastamme
vanhempiamme ja sisaruksiamme, ainakin toivon mukaan. Ja meitä kehotetaan rakastamaan
lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Ja tietysti: on tärkeää että rakastamme
itseämme osataksemme rakastaa toisia.
Eikö voisi siis sanoa, että rakkaus on elämän
alkuvoima, sen pohjimmainen energia?
Miksi haluamme rakastaa? Koska rakkaus liittää meidät
toisiin ihmisiin, se tuo meille yhteisyyden ja onnellisuuden tunnetta, koska rakkautta ja onnellisuutta
ei voi erottaa toisistaan.
Satuttava
rakkaus
Mutta rakkaus myös satuttaa. Me rakastumme toisiimme ja haluamme muodostaa eroottisen parisuhteen.
Olemme onnemme kukkuloilla, ja sitten toinen pettää ja jättää meidät.
Silloin kärsimme, tuska polttaa sydäntämme. Näin se mikä tuotti suurta onnea,
tuottaakin nyt intensiivistä kipua. Ja joka päivä ihmiset syyllistyvät väkivaltaisuuksiin
ja julmuuksiin eri puolilla maailmaa, petyttyään rakkaudessa nyt tai joskus kauan sitten.
Kirjoitin
rakkauden monimuotoisuudesta runon tänä aamuna:
Rakkauden metsässä
kasvaa monenlaisia kukkia,
toinen toistaan kauniimpia,
mutta ole varovainen, kulkija,
jotkut kukista ovat vaarallisia;
jos kosketat niitä, poltat sormesi
ja sydämesi käpristyy tuskasta;
siellä on myös ihmeellinen puu
herkullisine hedelmineen,
jotkut hedelmistä ovat makeita,
toiset myrkyllisiä;
tehtäväsi on erottaa
hyvät hedelmät pahoista;
kaunein kukista on
sydänlammen lootus,
sen kauneus on ylimaallinen
ja tuoksu jumalallinen;
sen jos löydät,
onnellasi ei ole rajoja.
Jumala on rakkaus
Pyhimykset sanovat, että Jumala on rakkaus. Jumalan rakkaus on absoluuttista ja täydellistä,
pyyteetöntä rakkautta. Henkiset etsijät ovat kautta vuosituhansien etsineet tätä rakkauden
korkeinta muotoa ja pyrkineet sulautumaan siihen. Koettuaan maallisen rakkauden tuskaa he ovat halunneet
löytää rakkauden alkulähteen, jumalallisen, ikuisen rakkauden. Joogit sanovat,
että kun ihminen kokee lukemattomia pettymyksiä rakkauden alueella, hän alkaa lopulta
kaivata rakkauden korkeinta ilmenemismuotoa, rakkautta Jumalaan.
Uskon, että pohjimmiltaan kaikki
rakkauden eri ilmenemismuodot tulevat jumalallisesta alkulähteestä – jumalallinen
rakkaus vain siivilöityy egomme kautta ja maallistuu. Henkisen kasvun tie on rakkauden täydellistymisen
tie. Me kaikki kuljemme tätä tietä ja opettelemme rakastamaan yhä täydellisemmin
ja epäitsekkäämmin. Joidenkin kohdalla tuo rakkaus ja rakkauden tarve vain vääristyy
kovasti. Hänkin, joka rakastaa omaisuutta ja valtaa, kaipaa tietämättään
rakkautta. Petyttyään omaisuuden ja vallan harhanomaisuuteen ja väliaikaisuuteen,
elämä tönii häntä oikeaan suuntaan.
Petyttyään maallisen rakkauden
riittämättömyyteen, ihminen alkaa etsiä korkeinta
rakkauden muotoa. Miten ihmeellinen ilmiö onkaan rakkaus! Kaikki tuntevat rakkauden, eikä silti
kukaan tunne sitä. Kukaan ei osaa selittää rakkautta loppuun asti, sillä rakkaus
ylittää älyn.
Jotain voi silti sanoa: rakkaus liittää meidät yhteen,
rakkaus voittaa yksinäisyyden
ja eristyneisyyden tunteemme, rakkaus tekee meistä onnellisia, rakkaus antaa meille voimaa suoriutua
tehtävistämme. Etsikäämme siis rakkautta, jakakaamme rakkautta, sillä antaessaan
saa. Mutta älkäämme tyytykö itsekkääseen rakkauteen vaan kurottautukaamme
yhä korkeampaan rakkauteen, kohti jumalallista rakkautta.
Rakkaudella Taavi Kassila